Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Luisteluvuosi 2013

Vuoden 2012 syksy oli luistelun suhteen kokeilemista, koska en vielä tiennyt innostuisinko lajista. Kokeilin myös balettia ja kesällä 2013 tulikin luisteluun pidempi mietintätauko. Sinä aikana tein kuitenkin valinnan: keskityn pelkästään taitoluisteluun, koska aika ei riitä useammassa harrastuksessa ramppaamiseen. Korvaan osittain baletin hyötyjä luistelulle venyttelemällä kotona säännöllisesti ja onneksi meille tarjotaan jäälle valmistavaa jumppaa, jossa harjoitellaan muun muassa hyppyjä kumimatolla ja vahvistetaan jalkoja. Meille aikuisille tarjotaan myös koreografiatunteja, joissa ymmärtääkseni on baletin elementtejä, mutta siellä en ainakaan vielä ole käynyt. Jotenkin koko ajatus tuntuu kaukaiselta, mutta jos lajia jatkaa, oman ohjelman tekeminen voi joidenkin vuosien kuluttua tulla kysymykseen edistymisestä ja omasta mielenkiinnosta riippuen.

Yksityisopettajani sanoikin minulle, että koska kyseessä on iluuisutamine (kääntyy suomeksi vanhahtavaksi kaunoluisteluksi), on tarkoitus olla myös kaunis (ilus) jäällä. Ei siis meikkimielessä (vaikka taitoluistelussa panostetaan toki kisameikkiin, -asuun ja -kampaukseen paljonkin), vaan kehon hallinnan ja sellaisen fyysisen keveyden ja helppouden mielessä. Jos luistelija ei ole kaunis ja sulokas kehonhallinnaltaan ja teknisiltä taidoiltaan, ei meikistä ole kauheasti iloa. Tässä yhteydessä tanssitaidoista voi hyvinkin olla apua.















Syksy 2013 toi mukanaan tunteen, että haluan harrastaa tätä lajia vähän pidempäänkin ja sen jälkeen tapahtuikin aika oleellisia juttuja:  

-Ostin oikeat taitoluistimet (jo oli aikakin!)

-Kyseisten luistinten ensimmäinen teroitus. Minulla oli alkuun ongelmia uusien luistinteni kanssa, koska ne lipsuivat joka suuntaan, yrittivät muun muassa lähteä sivusuunnassa alta. Ajattelin, että vika on kai minussa, koska kyseessä on oikeat taitoluistimet. Pari kuukautta myöhemmin uusi yksityisopeni sanoi minulle että nämä on ehdottomasti teroitettava pian, koska ovat tosi huonossa terässä (teroituksen aika on muutenkin parin kuukauden välein). Otin luistimet Helsinkiin mukaan (se on jo toinen tarina), missä ammattiteroittaja sanoi, että näissä on ollutkin ns. tehdasteroitus, jota ei ole luisteluun tarkoitettukaan ja terä oli jopa paikoin pyöreä. Lopuksi hän kehoitti aloittamaan varovasti tämän oikein tehdyn teroituksen kanssa.. Nyt on sitten ekaa kertaa oikeat, oikein teroitetut taitoluistimet jalassa. Mikään ei lipsu mihinkään, terä puree jäähän ja tunnen ensimmäistä kertaa miltä ulkoterä tuntuu. Vähän kuin olisi löytänyt uuden jäsenen kehostaan, mutta kunhan siihen tottuu, uskon, että siitä on merkittävä hyöty.. :D Oli virhe odottaa teroitusta noin kauan, mutta nyt on tämäkin este voitettu ja jotain taas opittu.

-Yksityistuntien aloittaminen, eli aikamoinen reality check ja nöyrtymisen paikka! Se, että olen saanut vauhtia luisteluuni, ei tarkoita että olen alunperinkään tehnyt montaakaan asiaa oikein. Onneksi olen luistellut vasta vuoden päivät, korjaaminen kun kannattaa aloittaa aika alussa. Pahojen tapojen poisoppiminen se vasta turhauttavaa onkin. Opettaja on onnistunut laittamaan pääni ihan pyörälle (kirjaimellisestikin, koska esim. pirueteilta ei hänen katseensa alla vältytä), mutta onneksi se vain lisää motivaatiota.

-Luistelukertojen lisääminen. Olen nyt parin kuukauden ajan käynyt keskimäärin kolme kertaa viikossa jäällä. Huomaan (ainakin itse) kehittyväni koko ajan ja se palkitsee. Taitoluistelu on myös ihan hurjan tehokasta liikuntaa. Nyt kun olen saanut tasapainoa ja pystyn käyttämään jo vähän vauhtia ja voimaa, saan itseni hetkessä hikiseksi ja hengästyneeksi. Uusi teroitus myös teki luistimista selvästi raskaammat luistella, vaikka harrastajateroitus niihin laitettiinkin. Tiedän myös tiettyjä askeleita, joilla saan takuuvarmasti lihakset kipeiksi. Hyvä kun bussille pääsen tutisevilla reisillä. Peittoaa mennen tullen kuntosalin!


Eli eli, luistelutavoitteet alkavalle vuodelle:

-Katse ylös jäästä. Tämä on minulle ihan liian tuttu virhe myös ratsastusvuosiltani, eli tätä sitten lopulta korjaamaan! Jostain se vain on aloitettava. Ongelma myös näkyy tosi selkeästi näistä kuvista. Tämän takia kannattaakin kuvauttaa ja videoituttaa itseään aika ajoin.

-Riittävästi luistelukertoja. Aika näyttää mikä on aikataulujen ja jaksamisen puolesta mahdollista, mutta pyrin siihen, että keskiarvo pysyisi kolmessa kerrassa viikko ympäri vuoden. Tämä tarkoittaisi 156 tuntia jäällä (vaikkakin luistelukoulun tunnit ovatkin 50-minuuttisia). Merkkailen tuttuun tapaan luistelukerrat kalenteriin, eli pystyn laskemaan miten lähelle päästään. 

-Lisäksi ottaisin tosi mielelläni tähtäimeksi jonkin aikuisten taitotasoista, mutta niistä on vaikea löytää tietoa. Jenkkiläisten harrastajien blogeista selviää nopeasti, että heillä on mahdollisuus ruveta suorittamaan virallisia taitotasoja melko piankin luistelun aloittamisen jälkeen. Esimerkkinä on alin Pre-Bronze Moves in the Field -testi. Tästä pitäisi keskustella yksityisopettajani kanssa, koska en tosiaan tiedä onko meillä täällä edes mahdollisuutta testata näitä matalimpia - pronssitasoa ja vaikeampia kyllä. Joka tapauksessa, harjoittelen tuota edellä mainittua testiä, jonka ei pitäisi olla ihan loputtoman kaukana tasostani tällä hetkellä ja pyrin videoimaan suoritukseni myöhemmin tänä vuonna. Järjestän siis vähintään itse itselleni kyseisen tasotestin ;)! Muita tasotavoitteita täytyy vähän hioa vielä vuoden mittaan.

Sellaista luistelurintamalta. Tästä siis jännityksellä uuteen vuoteen katsomaan mitä se tuo tullessaan.

Mitä parhainta vuodenvaihdetta muillekin täältä Tallinnasta toivotellen!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Neh

Luvassa annos ruoka-aiheisia kuvia! Kävimme syksyllä parikin kertaa ystäväpariskuntien kanssa illallisella Neh-nimisessä ravintolassa, joka on yksi kestosuosikeistani Tallinnan ravintolamaailmassa.

Kuten kuvista toivottavasti välittyy, ruuat olivat upean näköisiä. Kauniisti aseteltuja ja houkuttelevia, värikylläisiä. Eivätkä maut hävinneet annosten ulkonäölle.

Neh on saaremaalaisen Pädasten kartanon "Tallinnan toimipiste". Kokoonpanossa tapahtui vastikään pieniä muutoksia - toivotaan, että taso säilyy vähintään entisenlaisena. Luultavasti käymmekin katsastamassa tilanteen taas alkavana vuonna.. :)

Kuvat ovat kokin pöydästä (chef's table), mikä on varmastikin Nehin parhaita paloja. Pöytään otetaan yksi seurue (maksimissaan viisi henkilöä) per ilta. Tulla ja mennä saa omalla aikataulullaan, vaikka tuloajan jonkinlaista ilmoittamista etukäteen varmasti odotetaan. Kokit pistävät silmien edessä parastaan: pöytään kannetaan useita ruokalajeja keittiön tervehdyksineen ja petit fourseineen. Juomia saa laseittain tai ravintolan suunnittelemana viinipakettina, jos haluaa maistaa jokaiselle annokselle erikseen valitun viinin.


Neh sijaitsee D-terminaalin lähellä, osoitteessa Lootsi 4. Minulta lähtee vahva suositus kokemani perusteella, vaikkakin oikeastaan voin antaa sen vain kokin pöytään. Menisin kuitenkin itse ehdottomasti kokeilemaan Nehiä myös muissa merkeissä!

Kirjavuosi 2013

Luin lapsena paljon, sitten minulla oli jostain syystä tauko. Olen kuitenkin koko ajan halunnut lukea enemmän, joten aloin asettamaan muiden uudenvuodentavoitteiden joukossa lukutavoitteen. Viime vuonna se oli kirja kuukaudessa (luin 14 kirjaa) ja tänä vuonna puolitoista kirjaa kuukaudessa, mikä toteutuikin.

Pyrin lukemaan sekaisin vähän "raskaampia" teoksia (kirjallisuuden klassikoita, historiallista fiktiota, scifiä..) ja kevyempiä/viihdyttävämpiä teoksia. Kuten olen joskus maininnutkin, historiallinen fiktio on lempilajini ja erityisesti toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikaiset seikkailukertomukset menevät vauhdilla. Tykkään myös dystopiakirjallisuudesta, jota tänä vuonna edusti onnistuneesti C. J. Sansomin Dominion. Muunkin tyylinen historiallinen fiktio maistuu, esimerkiksi sadan vuoden takaiseen Barcelonaan sijoittuva The Angel's Game (Carlos Ruiz Zafón) oli ihan loistokirja, samoin pidin Geishan muistelmista (toisen maailmansodan Kiina) ja viimeisimpänä, vuoden koskettavimpana kirjana loisti Lumikukka ja Salainen Viuhka, joka on historiallisesti tarkka, mielenkiintoisesta näkökulmasta kirjoitettu kuvaus naisten asemasta ja naisten välisestä ystävyydestä 1800-luvun Kiinassa.

Vuoden työvoitto oli Dostojevskin Idiootin lukeminen, sillä kirpparilta ostamani käännös oli kieleltään ihan ruokottoman huono.. Itse tarina on mainio ja jossain vaiheessa ehkä pitäisi vaan lukea se uudelleen kunnollisena käännöksenä. Vuoden turhake puolestaan oli Secret Diary of a Call Girl. On kiva välillä kokeilla eri tyylejä, mutta tämä kirja oli aika lailla tyhjää täynnä. Jäi sellainen olo kuin olisi ahmaissut rasiallisen konvehteja sokerinhimoon: jäljelle jäi lähinnä huono olo ja paha maku suuhun.. :) Myös ylistetty The Time Traveler's Wife oli lievä pettymys: ihan viihdyttävä ja luettava, mutta vähän pitkäveteinen ja jotenkin liian korostetun "jenkkiläinen" kerrontatyyliltään.

Erityismaininnat loistavuudestaan tänä vuonna saavat: Naurua Pimeässä (Vladimir Nabokov), Lumikukka ja Salainen Viuhka (Lisa See), The Angel's Game (Carlos Ruiz Zafón), Master & Margarita (Mikhail Bulgakov) ja Dominion (C. J. Sansom). Lähes kaikki muutkin lukemani kirjat olivat vähintään hyviä (viihdyttäviä, älyllisiä, hauskoja, opettavaisia, ajatuksia herättäviä..), mutta nämä jäivät pään sisälle kaikumaan. 

Koska tämän vuoden lukutavoite toteutui melko helposti, haastan itseäni vielä vähän lisää alkavana vuonna. Vuoden 2014 lukutavoite on 20 kirjaa!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Jeti

Olen käyttänyt koko ajan enemmän toista Tallinnan kahdesta jäähallista, Lasnamäellä sijaitsevaa Jetiä. Se on tehty vanhaan tehdashalliin ja on sen verran erikoinen, etten malta olla laittamatta muutamaa kuvaa. Muistan elävästi ensimmäisen kerran kun menin Jetiin: tuntui kuin olisin astunut haamulaivaan. Katosta tihkui vettä ja hallissa leijaili tukeva sumu (kuva alaoikealla). Myös valoissa säästeltiin. Joku harjoitteli toisella jäistä ohjelmaa ja hänen musiikkinsa raikui rätisevistä kaiuttimista. Lisäksi jää tuntui pehmeältä ja luistimet leikkasivat ritisten sen pintaa. Olin aika ällikällä lyöty. Olen sitä edelleen, sillä Jeti on mielestäni aidosti kummallinen paikka, mutta tuon kerran jälkeen olen jo ehtinyt kiintyä siihen. Hallissa on ollut ensimmäisen kerran jälkeen kylmempää, eikä sumua ole näkynyt. Jetin jää ei myöskään ole merkittävästi huonompi kuin Tallinnan uudemmassa jäähallissa, sitä hoidetaan, toisella jäällä kaiuttimet toimivat ja valokin riittää, kunhan siivooja ei käy räpsäyttämässä puolia pois. Ja Jetin suurin etu on sen vähäisemmät käyttäjämäärät.. :)



Jeti sijaitsee teollisuusalueella Ülemiste-keskuksen takana. Seutu on sellaista, etten siellä mielelläni pimeällä liikkuisi, ja tämän olen kuullut muiltakin. Onneksi pääsen käymään päiväaikoina, jolloin jäällä on lisäksi vain muutama muu käyttäjä. Tämän takia myös kaikki yksityistuntini ovat Jetissä. Jos Jeti kelpaa ammattiluistelijalle, se kelpaa kyllä minullekin!

Miltä Jeti näyttää teille muille? Se on vain tehdashallista tehty jäähalli, mutta omalla tavallaan minulle ainakin myös nähtävyys - se onnistuu hämmentämään aina uudelleen, vaikka silmä tottuukin nopeasti rosoisiin puitteisiin.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kuin apteekin lehdestä

Luisteluopettajastamme ja -ryhmästämme on juttu tämän kuun Naerata-nimisessä apteekin asiakaslehdessä. Yksi keskiviikko jäähallille vain ilmestyi kuvaaja - too-si kiva kun tällaisista tiedotetaan etukäteen! Olisin ehkä vaihtanut tumput ihan vain tätä varten pois, mustien sormikkaiden hankkiminen kun alkoi muutenkin jo tuntumaan ikuisuusprojektilta. 

Jos viro taipuu, kuvia klikkaamalla tekstin saattaisi saada luettuakin :)



Luistelurintamalta minulla olisi enemmänkin juttua. Mieheni oli mukana jäähallilla kuvaamassa tässä aiemmin syksyllä ja kuvasaalista voisin tännekin purkaa. Lisäksi olen tutustunut Tallinnan toiseen jäähalliin (joka onkin varsin persoonallinen tapaus!) ja aloittanut yksityistunnit. Jonkinlaista luisteluasiaa olisi siis tulossa postauksen muodossa. Hei ja jos jotakuta Tallinnassa asuvaa kiinnostaa kokeilla taitoluistelua, rohkeasti mukaan vaan! Ryhmissämme on tosi hyvä henki ja aiempaa kokemusta ei tarvita - minäkin aloitin vuosi sitten syksyllä tyhjästä (paitsi mitä nyt ala- ja yläasteella oli aikanaan pakko luistella). Meillä on kaiken ikäisiä luistelijoita - parikymppisistä about viisikymppisiin :-) Kerron mielelläni lisää jos joku kiinnostui, kommenteissa tai sähköpostilla.

tiistai 24. joulukuuta 2013

...olgu nüüd välja kuulutatud üleüldine jõulurahu...

Rentouttavaa joulunaikaa kaikille!

Blogitauko täällä päässä vähän venähti. Yritin tehdä päätöksen siitä jatkanko bloggaamista ja jatkanko sitä tämän blogin parissa, vai perustanko uuden, joka sopisi paremmin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Painan tällä hetkellä kouluhommia vauhdilla, lisäksi olen innostunut luistelemaan enemmän ja keväällä alan vielä opettamaan yliopistossani - asia jonka ympärillä olen tehnyt paljon ajatustyötä: en halua pitää kovin henkilökohtaista blogia, sillä riski siitä että oppilaat löytävät blogini on liian suuri. Enhän itsekään halua tietää opettajistani kovin henkilökohtaisia juttuja. Esiintyminen on sitä paitsi minulle tukalaa ilmankin niitä hikikarpaloita jotka nousevat pintaan kun ajattelen oppilaiden hihittelevän blogiteksteilleni.. ;) Tällä hetkellä kuitenkin uskon jatkavani Tallinnapäiväkirjan parissa - todennäköisesti vain piilotan osan teksteistä ja jatkan hiukan "pinnallisemmalla" linjalla. Hirveästi muutoksia ei siis varmaankaan edes ole luvassa.

Kävimme tänään Raekoja plats:illa kuuntelemassa joulurauhanjulistuksen ja juomassa mukilliset hehkuviiniä. Tallinnalainen versio julistuksesta kestää parisen minuuttia ja houkuttelee yleisöäkin vähän vähänpuoleisesti. Kaunis ja tunnelmallinen joulutori on vuodesta toiseen sitäkin suositumpi ja ehdoton kohde myös itselleni joulunaikaan.














Meille on tullut tavaksi lahjoittaa joulukorttirahat (ja vähän päälle) hyväntekeväisyyteen ja lähettää oma korttimme sähköisesti. Tänä vuonna valitsimme kohteeksi kodittomien lemmikkien turvapaikan (loomade varjupaik) täällä Tallinnassa. Tämä siis vain tällaisena näinkin voi tehdä -ideana. Taisimme kopsata idean alunperin eräältä tuttavapariskunnalta - aiemmin emme kortteja edes lähettäneet.. :)

Toivottelen rauhallista aattoiltaa, jos joku vielä koneella minun tapaani kukkuu! Enköhän palaile blogin pariin tällä kertaa vähän nopeammin..