Child 44

Tammikuussa lukemani kylmänsodan trilleri Child 44 sijoittuu Stalinin aikaiseen Neuvostoliittoon. Tarina alkaa ukrainalaisessa kylässä, jossa Holodomorin nälkiinnyttämän perheen pojat lähtevät näkemänsä kissan perään. Jahti pimeässä metsässä ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaisesti, ja käynnistää samalla vuosikymmenien päähän ulottuvan tapahtumaketjun.

Liikumme ajassa parikymmentä vuotta eteenpäin Moskovaan. Leo Demidov on valtion turvallisuusministeriön agentti, joka todistaa epäonnisen operaation päätteeksi syyttömän miehen joutumisen puoluekoneiston hampaisiin. Sama operaatio herättää hänen kollegassaan kostonhimon, jonka seurauksena tämä päättää tehdä Leon elämästä helvettiä. Hän onnistuu: Stalinin kuoleman jälkeisessä sekasorrossa Leo ja hänen vaimonsa Raisa passitetaan pieneen syrjäkylään, missä Leo liitetään paikallisiin poliisivoimiin. Pesti on nöyryyttävä, eikä asiaa auta poliisilaitoksen yleinen alennustila. Kukaan ei kaipaa poliiseja yhteiskunnassa, jossa rikoksia ei kuulu olla.

Vähitellen Leo ja Raisa sopeutuvat uuteen asemaansa, kunnes Leo löytää yllättäen yhteyden aiemmin Moskovassa käsittelemänsä tapauksen ja paikallisen murhan välillä. Menneisyytensä riivaamana hän ei enää pysty katsomaan muualle, vaan ryhtyy riskialttiiseen takaa-ajoon murhien pysäyttämiseksi. Raa'at murhat kuitenkin jatkuvat ja nopeasti Leo kehittää niistä itselleen pakkomielteen. Hän kulkee väärien paperien turvin pitkin Neuvostoliittoa, kunnes murhat alkavat ratketa. Matkan aikana paljastuu kipeitä asioita menneisyydestä, joiden johdosta lopussa odottaa vaikea ratkaisu.

Pidin Leon antisankaripuolta mielenkiintoisena vaihteluna tavanomaisiin sympaattisiin ja helposti samaistuttaviin päähenkilöihin. Leo on myös sympaattinen, mutta vaihtelevassa määrin, ja häneen haluaa pitää lukiessa pienen etäisyyden. Leon vaimo Raisa tarjoaa helpomman tarttumapinnan, mutta ei hänkään tahraton ole, sisukas ja sopeutuvainen kyllä. Sitä tarvitaan, sillä elämä murjoo myös Raisaa kovaotteisesti.

Lisäulottuvuuden tarinaan toi se, ettei se ollut täysin fiktiivinen: Wikipedian mukaan romaani perustuu neuvostoliittolaisen sarjamurhaajan rikoksiin. Valtiossa, jossa ei ollut rikollisuutta, jossa kenelläkään ei kuulunut olla tarvetta tehdä vääryyttä toiselle. Olivathan kaikki tasa-arvoisia, eikä kellään ollut enempää kuin toisella. Mutta kuinka kävikään? Lopulta rikoksia peiteltiin ja niistä tuomittiin silloista yhteiskunnan pohjasakkaa, kuten kehitysvammaisia ja homoja. Mutta rikokset jatkuivat. 

Kirja jätti jälkeensä kysymyksen: oliko tämä ensisijaisesti Neuvostoliittoon sijoittuvaa toimintahuttua (vaikkakin hyvää sellaista) vai mielenkiintoinen kuvaus neuvostoliittolaisesta arjesta ja ongelmista? Mikään kovin syvällinen yhteiskunnallinen pohdinta teos ei ole, mutta minulle se toimi juuri jännittävänä toimintakertomuksena täydennettynä historiallisilla ja pohdiskelevilla elementeillä.

Mikä? Tom Rob Smith: Child 44. Pocket Books UK, 2009.

Mistä? Kirpputorilta.

Miksi? Koska Neuvostoliittoa kuvaavat historiallisfiktiiviset teokset kiinnostavat. Huomioni kiinnitti myös synkkä kansi. Ja mahdollisuus lukea alkuperäiskielellä (englanti).

Kannattiko? Kyllä. Kirja tarjosi helppoa ja jännittävää toimintaa, nopeasti etenevän juonen ja mielenkiintoisia teemoja Neuvostoliitosta.
Muuta? Child 44 on ensimmäinen osa trilogiaa ja sen pohjalta on tulossa tänä vuonna elokuva.