Sivut

torstai 9. lokakuuta 2014

Vapaaehtoistyö Tallinnassa kissojen parissa

No niin, nyt on hyvä hetki puhua vapaaehtoistyöstäni kissojen parissa myös täällä blogin puolella. Kerron tässä tekstissä mistä työssä on minun kohdallani kyse ja avaan pikkuisen myös kissatalon toimintaa. Aloitin vapaaehtoistyön kissatalo Pesaleidjassa täällä Tallinnassa noin kuukausi takaperin. Näin heidän ständinsä Uus Maailm -kaupunginosan katufestareilla, otin mukaani käyntikortin ja vielä samana iltana tartuin tuumasta toimeen. Jo seuraavana päivänä tein ensimmäistä viro-suomi -käännöstäni järjestölle ja seuraavalla viikolla kävin tutustumassa turvakotiin Mustamäellä. 

Tämä teksti ei missään nimessä ole kattava kuvaus Pesaleidjan toiminnasta. Tiivistän tässä kuukauden aikana kokemani ja oppimani ja pieniä virheitäkin voi mukana olla. Lisätietoa saat halutessasi esimerkiksi Pesaleidjan suomenkielisestä Facebookista (täällä!) ja myös minun kauttani kysymällä (tallinnapaivakirja@gmail.com). Facebookiin olen suomentanut tähän mennessä ainoastaan Mirri-tekstin. Pesaleidjan vironkieliset sivut löydät täältä: KLIK.

Kuvissa on Pesaleidjan asukkaita. Ensimmäisessä katselee kaunis puolipitkäkarvainen pentu, joka on vielä muutaman kuukauden kissataloperiodin jälkeenkin käytännössä villi. Kissa on kotoisin Pärnusta, missä käsittelemättömien kaulaan sidotaan keltainen nauha merkiksi. Kissalla on edelleen tämä nauha, koska kukaan ei ole päässyt poistamaan sitä. Tällaiset kissat ovat kadulle tai metsään syntyneitä ja me vapaaehtoiset olemme niiden ensimmäisiä ihmiskontakteja. Meille tulee paljon kissoja ympäri Viroa, koska Tallinnassa on paremmat "kotimarkkinat".  



Meidän vapaaehtoisten työtehtäviin kuuluu muun muassa seuraavia juttuja: ylipäänsä tarkistaa, että kaikki on päällisin puolin kunnossa, leikkiä kissojen kanssa, totuttaa villejä ja pelokkaita kissoja ihmisiin, puhdistaa silmiä, korvia, sieni-infektioita, antaa lääkkeitä silmä- ja korvatipoista vitamiineihin, rasvoihin ja jopa pistoksiin, esitellä kissoja potentiaalisille ottajille, edustaa järjestöä messuilla ja tapahtumissa (näillä näkymin olen itsekin menossa ständille Laps ja Pere -messuille :)), ottaa kuvia, tiedottaa muita vapaaehtoisia tärkeistä jutuista ryhmän fb:ssa, mainostaa toimintaa ja kissoja, ottaa vastaan tilauksia, käyttää kissoja lääkärissä.. Listasta puuttuu vaikka mitä - toiminta on siis ihan jokaiselle meistä tosi kokonaisvaltaista, mutta jokainen voi silti "erikoistua" oman osaamisensa kanssa. Esimerkiksi viro-suomi -kääntäjiä järjestöllä ei ollut ennen minua, autottomien ei odoteta osallistuvan kuljetuksiin jne. Tunteja voi antaa muutamista viikossa vaikka täysipäiväiseen työhön saakka. Tekemistä riittää.

Tämän seuraavan kissan nimeä en tiedä, mutta se on terveen näköinen, ei arastele ihmistä ja jaksaa leikkiä. Hyviä merkkejä kaikki! Suuri osa kissoista on tämän kaltaisia, ihmisen hylkäämiä, jolloin mahdolliset ongelmat liittyvät erityisesti arkuuteen ja suruun mahdollisen nälkiintymisen ja kadulta poimittujen sairauksien lisäksi. Turvallinen koti on vaihtunut vaaralliseksi ja kylmäksi kaduksi, mutta kissa on kuitenkin tottunut alunperin olemaan ihmisen kanssa. 



Ensimmäinen käyntini jätti minut hiljaiseksi. Kissalassa oli kesäaikaan aivan liian kuuma, siellä haisi vahvalle ja eri tavoin käyttäytyvät kissat vähän jopa pelottivat minua, joka olen tottunut vain hyvinvoiviin kotikissoihin. Ensimmäisellä kerralla en uskaltanut koskea moneenkaan kissaan, vaikka halusin. En tiennyt miten toimia, kun näin, että kissa pelkää minua ihan tosissaan - mitä jos pahennan pelkoa? Useampi kissa pelkäsi minua ja tuutoriani kirjaimellisesti kuollakseen - halvaantui maahan liikkumattomaksi esimerkiksi silmien puhdistuksen ajaksi ja tuijotti lasittuneella katseella tyhjyyteen. Sulki itsensä fyysiseltä maailmalta. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa reaktiota. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni näin kissoja, joilta on pakkanen pudottanut puolet korvista, paljon ahdistuneita kissoja, joiden on pakko olla häkeissä tarttuvien tautien takia. Näin kissan, jonka silmät on puhkaistu ihmisen toimesta. Itken edelleen joka kerta kun seurustelen tämän kissan takia. Myös hän joutuu olemaan häkissä, koska ei voi puolustautua mahdollisesti tappelunhaluisia uroksia vastaan. Ääni ja kosketus ovat tälle kissalle elintärkeitä. Mainittakoon, että osa turvakodeita lopettaa tällaiset "toivottomat tapaukset" (vielä enemmän muualla maailmassa), mutta meillä on vähän avarammat arvot.. Vaikkakin tila on jatkuvasti vähissä!



Alemman kuvan oranssilla Smartilla on kova tarve tapella muiden urosten kanssa. Hän vain on maskuliinisempi ja reviiritietoisempi. Smartille etsitään parhaillaan sijaiskotia, koska tappeluissa veri lentää. Kuvan tilanteessa ehdimme vielä väliin, mutta kissat myllyttävät myös yöaikaan ja pieniä vammoja syntyy - joskus jopa klinikkakäynnin arvoisesti. Onpa yksi vapaaehtoisemmekin käynyt paikattavana, kun on yrittänyt irrottaa tappelevia kissoja - tämä kerrotaan usein varoittavana esimerkkinä. Väliin ei missään tapauksessa pidä mennä sen jälkeen kun tappelu on alkanut.



Alla on kadulle syntynyt pieni Philadelphia, joka pyydystettiin Uus Maailm-kaupunginosasta siskonsa Carolinan (seuraava kuva) kanssa. Siskokset olivat tullessaan vain parin kuukauden ikäisiä ja kirput olivat syöneet heiltä kasvot vereslihalle.. kyseessä on muistaakseni lisäksi sieni-infektio. He joutuvatkin tämän takia asumaan vielä häkissä. Molemmat pelkäävät ihmistä edelleen, mutta sosialisointi on tuottanut jo tulosta. Siskokset ovat todella "nöyriä", istuvat hipihiljaa häkissään ja tapittavat kauniilla silmillään. Pennut vain ovat liian pieniä ymmärtääkseen, ettei kissaa ole tarkoitettu häkkiin, eivätkä siksi hoksaa pitää asiasta meteliä. Näin pienet kun sopeutuvat mihin vain. Molemmilla on erikoiset, kauniit kasvot, ja uskonkin, että näiden kahden on helppo löytää koti, kunhan terveys ja rohkeus saadaan kuntoon.



Suurin osa Pesaleidjan asukkaista on kissoja, joita elämä on kohdellut tavalla tai toisella huonosti. Tämä näkyy (toisilla enemmän, toisilla vähemmän) psyykkisinä ja fyysisinä jälkinä, joista yleisiä ovat: jonkinasteiset pelot, arkuus, ripustautuminen ihmiseen, erilaiset yleensä harmittomat vammat, heikompi terveys (tähän en osaa tässä vaiheessa ottaa tarkemmin kantaa, ja tämä on hyvin kissakohtaista - erityisesti pentuna kärsitty aliravitsemus on voinut vaikuttaa kehitykseen esimerkiksi huonojen hampaiden tai pienen koon muodossa). Suuri osa kissoista tulee meille niin, että niillä on vähintään jokin seuraavista: sisä- ja/tai ulkoloisia, silmätulehdus, sieni-infektio, nuha, ripuli, haavoja tai ruhjeita. Elämä kaduilla on kovaa. Moni kuitenkin toipuu fyysisesti ja psyykkisesti hyvään kuntoon ja voi jatkaa onnellista elämää, kunhan oikea koti löytyy.

Alla on Carolina, kummikissani. Minun tehtäväni on edistää Carolinan kodinetsimisprosessia ja teenkin pikapuoliin "mainospostauksen" tästä muutaman kuukauden ikäisestä pennusta.



Alla oleva mustavalkoinen kissa on Marco, joka on ollut kissatalossa jo pidempään. Kuvaa ottaessani hän hellästi hoiti puhdistamalla kuvan nukkuvaa kissaa. Marco on lempeä ja ystävällinen puolipitkäkarva. 



En missään nimessä halua antaa tällä tekstilläni kuitenkaan liian yksipuolista kuvaa: Pesaleidjassa on paljon rohkeita ja terveitä kissoja, jotka enemmän tai vähemmän sopeutuvat kissalan vilskeeseen ja stressiin odottaessaan seuraavaa kotia. Kissoja, jotka eivät pelkää ihmistä laisinkaan, leikkivät, syövät ja ovat vilkkaita. Näillä kissoilla ei ole suurta hätää ja tavalliset nätit yksilöt löytävät perheen melko nopeasti - poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi ikä voi olla yksi hidastava tekijä, mutta meillä muistutetaan, että aikuinen kissa on monesti parempi vaihtoehto, sillä aikuisesta näet heti mitä tulet saamaan. Kissan persoona on jo kehittynyt, eikä ulkonäkö muutu. Pennut ovat kaikki supersuloisia vilkkaita nappisilmiä, ja tämän taakse yksilöiden erot vielä katoavat. Kissa muuttuu paljon aikuistuessaan.

Paeta vaiko ei - siinä vasta kysymys. Monet kissat arastelevat kameraa tai iPadia enemmän kuin ihmiskasvoja :)



Ennen kaikkea olen saanut yllättyä huomaamalla miten paljon aitoa onnellisuutta voi tulla auttamisesta. Tiesin sen jossain sydämeni perukoilla, mutta se valkeni vasta kun uskalsin lähteä mukaan. En tiennyt mitä odottaa, kun tein päätökseni. Alkuun itkin paljon, mutta äkkiä huomasin jotain tärkeää: tiedän, että jaksan ja haluan tehdä tätä työtä. Minulla on resurssit tähän. Ja kun näen, että olen tehnyt jotain konkreettista vähentääkseni toisen olennon, toisen eläimen, pahaa oloa, valaisee se monen monta päivää.. :)

Katse parempaan huomiseen.

 

Pesaleidjassa on muistaakseni tällä hetkellä noin 90 (vai oliko se 60?) kissaa kolmessa huoneessa. Sijaiskodeissa on yli 100. Tärkein tavoitteemme on, että kissat löytävät turvallisen, pysyvän kodin, jossa niille riittää rakkautta ihmisen ja/tai toisten kissojen muodossa. Ikävä kyllä tämä ei aina toteudu, mutta tähän me pyrimme kaikilla mahdollisilla tavoilla! 

Jos kiinnostut jostain kissasta täällä tai Pesaleidjan sivuilla näkemäsi kuvan perusteella, haluat tietää onko meillä sinulle sopivaa kissaa tai haluat tulla paikan päälle katsomaan kissoja SEKÄ haluat suomenkielisen kontaktin - voit olla yhteydessä minuun blogini sähköpostin kautta. Vastaan varmasti ja nopeasti, sekä autan mielelläni täällä Tallinnan päässä. Jos haluat adoptoida tietyn kissan Suomeen, voit joutua hetken odottamaan, sillä kaikilla kissoilla ei ole rabies-rokotusta. Sen saamisen jälkeen on kuukauden odotusaika ennen kuin kissan voi muuttaa. Rabies-rokotus hoidetaan (mielestäni) meidän kauttamme, jos kissa lähtee vieraaseen maahan. Jokainen kissa leikataan, sirutetaan ja madotetaan. 

Myös Instagram-tililleni ilmestyy aika ajoin Pesaleidja-kuvia täällä. :)

2 kommenttia:

  1. Otin kanssa samaiselta katufestarilta käyntikortin ja lupailin ottavani yhteyttä vapaaehtoishommien tiimoilta, mutta asia sitten jotenkin jäi. Nyt aloin taas tutkia asiaa ja kiinnostaisi edelleen. Osaatko sanoa, onko siellä vielä jotain tekemistä kissarakkaalle suomalaiselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Todella kiva kun tartuit tähän nyt ja kommentoit :) Meillä on ehdottomasti monenmoista tekemistä - ihan sinun omien aikataulujesi ja kiinnostuksen kohteidesi mukaisesti. Voisitko kirjoittaa minulle osoitteeseen tallinnapaivakirja@gmail.com, niin jutellaan lisää ja kerron sinulle meistä. Toivottavasti liityt mukaan! :)

      Poista